Kivilajien järjestelmällinen kuvaus, joka perustuu mineraalikoostumukseen ja rakenteeseen.

Jääkauden jälkeisen lämpökauden aikainen Itämeren vaihe.

Kivikehä. Maan uloin kerros, jäykkä kuori.

Pintasyntyisten kivilajien jaottelussa käytetty yksikkö, joka perustuu yleensä kivilajiin ja sen fysikaalisiin (litologisiin) piirteisiin. Yksiköt ovat pienemmästä laajimpaan lueteltuina kerros,…

Liuskeinen metamorfinen kivi.

Metamorfoosin synnyttämä yhdensuuntaisrakenne kivissä. Aiheutuu usein suomumaisten mineraalien asettumisesta samansuuntaisiksi.

Lajittunut kivennäismaalaji, jonka d50-menetelmällä määritetty päälajite on lohkareet (raekoko > 1000 mm), lyhenne Lo.

Halkaisijaltaan (RT yli 1000 mm, GEO yli 600 mm) pääosin lohkareista muodostunut kerrostuma.

Moreenialueen rantavaihetta osoittava vyöhyke, jossa moreenipeitteestä on jäänyt jäljelle lohkareet aallokon huuhdottua hienomman aineksen alemmalle tasolle.