Satelliittimittausten perusteella Iranin pääkaupunki Teheran vajoaa paikoin jopa 25 cm vuosivauhdilla. Teheranin alueen vajoamista tutkittiin InSAR (Interferometric Synthetic Apertutre Radar) metodin avulla, hyödyntäen useiden eri satelliittien keräämää dataa vuosilta 2003 – 2017.
Kansainväliset geotieteiden olympialaiset (International Earth Science Olympiad, IESO 2018, Earth Science For All) järjestettiin 8.17.8.2018 kahdennettatoista kertaa, tällä kertaa Thaimaassa. Lukiolaisille tarkoitetussa kilpailussa oli kaikkiaan 154 alle 19-vuotiasta 38 maasta. Tänä vuonna Suomi osallistui kisoihin ensimmäistä kertaa.
Anu Hakala
Meren rantaviivan siirtyminen ja sisämaan vesistöjen muutokset johtuvat maankohoamisesta. Koska maankohoaminen on Perämeren alueella noin 90 cm sadassa vuodessa ja kaakkoisessa Suomessa alle 20 cm samassa ajassa, kallistuu Suomen maankamara vähitellen kohti kaakkoa. Tämä aiheuttaa järvien altaiden kallistumisen.
Noin 2,6 miljoonaa vuotta sitten pleistoseenikauden taivaalla loisti oudon kirkas valo. Viikkoja tai kuukausia kestänyt valoilmiö oli peräisin supernovasta noin 150 valovuoden päässä Maasta. Muutaman sadan vuoden kuluttua valon sammuttua Maahan saapui kosmisen energian tsunami, joka muutti ilmastoa ja saattoi aiheuttaa suurten merieläinten sukupuuton.
GTK GTK:n tutkijat käyttivät ensimmäisinä maailmassa tekoälyä maalämpöpotentiaalin arvioimiseen Suomen maankamaraan on varastoitunut energiaa noin tuhat kertaa koko maan energiantuotannon…
Mikko Turunen
Maa muuttuu jatkuvasti. Maanpinta kuluu tuulen, jään, veden ja sateiden vaikutuksesta. Kalliot rapautuvat lohkareiksi, lohkareet soraksi, sora hiekaksi ja muiksi hienommiksi maa-aineksiksi. Rapautunut kiviaines kulkeutuu vesien ja tuulen mukana ja kertyy mm. merenpohjiin. Kuluminen voi olla joillakin alueilla voimakkaampaa ja se voi olla joissakin olosuhteissa hyvinkin voimakasta. Esimerkiksi jääkausien aikana mannerjään alla olevat alueet joutuvat voimakkaan kulutuksen alaisiksi. Myös merenpohjat muuttuvat jatkuvasti. Valtamerten keskiselänteillä syntyy uutta merenpohjaa ja vanhempaa merenpohjaa häviää mantereisten laattojen alle alityöntövyöhykkeillä. Merenpohja onkin harvoin vanhempaa kuin 200 miljoonaa vuotta, mantereiden vanhimmilla osilla voi olla ikää peräti 4 000 miljoonaa (4 miljardia) vuotta.
Ari Brozinski
Kuvittele itsesi seisomaan valtavalle kalliopaljastumalle. Käännät päätäsi ensin vasemmalle, sitten oikealle. Ympärilläsi avautuu uskomaton, huikaisevan kokoinen yhteinäinen kivi.
Ensin kivi näyttää siltä, kuin mikä tahansa kallio. Astut lähemmäs ja tarkastastelet kalliopaljastumaa tarkemmin. Vähitellen alat erottaa massasta yksityiskohtia, kuten värien vaihtelua, erilaisten kerrosten vuorottelua ja taipumista sekä yksittäisiä väritykseltään eroavia paloja muun kiven seassa. Huomaat pian, että kyseessä ei olekaan valtava kivimassa, vaan pienenpienistä osista rakentuva häikäisevän monipuolinen ja monimutkainen kokonaisuus. Olet kiinnittänyt katseesi metamorfiseen kiveen.
Anu Hakala
Uusia mammuttilöytöjä
Tiedotusvälineissä uusin mammuttiuutinen on syksyltä 2006. Tämä mammutin olkaluu löytyi alunperin Suomusjärveltä savipellosta vuonna 1960, mutta makasi professori Marja Simonsuuri-Sorsan autotallissa yli 40 vuotta. Uusin varsinainen mammuttilöytö tehtiin 2005 Helsingissä Vuosaaren sataman rakennustyömaalta. Satama-altaan merisedimentistä löytyi keskikokoisen, lähes täysikasvuisen mammutin kyynärluu. Luun radiohiilianalyysin ja sedimentin piilevätutkimuksen perusteella todettiin, että luu on vanhin Suomesta löydetty mammutin jäänne. Se on iältään n. 120 000 vuotta vanha, tai vieläkin tätä vanhempi. Mammutti on elänyt täällä viimeisintä jäätiköitymisvaihetta, Veikseliä, edeltäneen lämpimän vaiheen, Eem-interglasiaalin aikana. Luu on ensimmäinen Eemin aikainen löytö Suomessa. Muut luulöydöt ovat Veiksel-jääkauden ajalta.
Kimmo Virtanen
Soistuminen ja turvekerrostumien muodostuminen
Suomen suorunsauden edellytyksenä on ollut soistumiselle sopiva humidi ilmasto, jossa haihdunta on pienempi kuin sadanta. Ilmaston ohella merkittävä tekijä on ollut maan tasaisuus. Soita on eniten tasaisilla vedenjakaja-alueilla. Soistumiseen ei vaikuta pelkästään ilmasto ja topografia. Maankohoamisalueilla maanpinnan kallistuminen vaikuttaa suoaltaiden hydrologiaan ja soistumiseen. Usein myös sattumalla on vaikutusta suon syntymiseen: Purouoma saattaa tukkeutua ja paikallinen tulviminen voi aloittaa soistumisen. Myös majavien patotöillä on todettu olleen merkittävä vaikutus muinoin soiden leviämiseen.
