Mikromuoveja löytyi odotettua vanhemmista pohjakerrostumista
Pohjakerrosten näytteistä eristetty mikromuovihiukkanen. Kaikista tutkituista pohjakerroksista löytyi mikromuoveja. Kuva: Latvian Institute of Aquatic Ecology
Turun yliopiston tiedote
Kansainvälinen tutkimusryhmä on löytänyt mikromuoveja pohjakerrostumista eli sedimenteistä, jotka ovat syntyneet kauan ennen muovimateriaalien keksimistä. Sedimenttien mikromuovipitoisuudesta on toivottu mittaria geologiseen ajoittamiseen, mutta uusi löytö osoittaa, ettei mikromuovien kulkeutumista tunneta vielä riittävän hyvin.
Järvien syvänteiden sedimentit syntyvät ajan saatossa kerroksittain, eli mitä syvemmälle pohjakerrostumiin tunkeudutaan, sitä vanhempaa muta on.
Tutkimusryhmä kairasi kolmen latvialaisjärven mutia, niin että syvimmät kerrostumat ulottuivat 1700-luvulle. Kaikissa kolmessa järvessä tuoreimmat, ylimmät sedimenttikerrokset sisälsivät eniten muovihiukkasia. Mikromuoveja löytyi kuitenkin myös jopa kaikkein vanhimmista kerroksista.
Löytö oli yllättävä, sillä muovimateriaalit keksittiin pääosin vasta 1900-luvun alkupuolella ja niiden teollinen massatuotanto käynnistyi vasta 1950-luvulla. Mudista eristetyt mikromuovit edeltävät aikaansa siis toista sataa vuotta.
Mikromuovien esiintymistä järvien ja merien sedimentissä on käytetty yhtenä mittarina, kun tutkijat ovat pyrkineet määrittämään alkamisajankohtaa antroposeenille, eli ihmisen toiminnan ympäristövaikutuksia kuvaavalle geologiselle ajanjaksolle. Antroposeenin alun ajankohdaksi on ehdotettu esimerkiksi maailmansotien jälkeisen nopean teollistumisen aikaa ja 50-luvulla massatuotantoon tulleiden muovien on uskottu soveltuvan yhdeksi tätä ajankohtaa edustavaksi merkkiaineeksi. Mikromuovipitoisuutta on ehdotettu myös keinoksi ajoittaa geologisia sedimenttejä.
– Tutkimustuloksiemme mukaan tämä ei kuitenkaan ole aivan näin suoraviivaista. Mikromuovit eivät anna suoria vastauksia antroposeenin alkamisen tai sedimenttien ajoittamisessa. Ensin on opittava ymmärtämään miten eri tavoin muovihiukkaset kulkeutuvat vanhempiin sedimenttikerroksiin, sanoo Turun yliopiston vanhempi tutkija Saija Saarni.
On jo aiemmin tiedetty, että pohjakerroksissa möyrivät eliöt voivat kuljettaa mikromuoveja sedimenttikerroksissa syvemmälle, eli ajassa taaksepäin. Tällaisia löydöksiä ei kuitenkaan ole raportoitu aiemmin ajoitetuista sedimenteistä, sellaisista, joissa eliöiden toiminnasta ei ole merkkejä.
On selvää, että mikromuovit ovat syntyneet ja päätyneet vesistöihin havaituissa määrin vasta 50-luvulla tai sen jälkeen. Mikä saa ne vajoamaan jopa satoja vuosia vanhoihin kerrostumiin?
Tutkijoiden mukaan syitä mikromuovien kulkeutumiseen sedimenttikerroksissa syvemmälle voi olla useita. Tiheyteen perustuvasta vajoamisesta ei ole kyse, sillä eniten käyttämämme muovimateriaalit, kuten pakkausmuovit ovat keveimpiä ja silti niitä löytyy eniten myös vanhimmista kerroksista. Tutkijat arvelevat, että yksi syy voi olla sedimenttikerrosten puristuminen niiden päälle kasautuneiden uudempien kerrostumien alla, mikä voi saada vettä hylkivät materiaalit hakeutumaan alaspäin.
– Löydöksemme osoittaa, että mikromuoveihin liittyen on vielä todella paljon ilmiöitä, joita emme tunne. Niillä ilmöillä on kuitenkin huomattava vaikutus arvioitaessa, kuinka luotettavasti mikromuoveja voisi käyttää antroposeenin alun määrittämiseen, tai sedimenttikerrosten ajoittamiseen, Saarni toteaa.
Lisätietoja: Turun yliopisto
