Suomen ekologisesti merkittävät vedenalaiset meriluontoalueet tunnistettu

GTK

Vedenalaisen meriluonnon arvokohteet täytyy tunnistaa, jotta niiden tehokas suojelu ja kestävä käyttö on mahdollista. Nyt tieto Suomen rannikon 87 ekologisesti tärkeästä alueesta on ensimmäistä kertaa koottu yhteen.

Monimuotoista merenpohjaa, jossa kivien lomassa esimerkiksi rakkohaurua (ruskolevä kuvan oikeassa alalaidassa), hauraa (heleänvihreän niityn muodostava putkilokasvi) ja punahelmilevää (viininpunaiset tupsut kivien päällä). Vastaavanlaisia monipuolisia elinympäristöjä, jotka tarjoavat suojaa, ravintoa ja lisääntymispaikkoja selkärangattomille, kaloille ja myös linnuille löytyy useilta eteläisen Suomen ulkosaariston EMMA-alueilta. Kuva: Mats Westerbom, Metsähallitus.

Suomenlahdelta Perämerelle ulottuvat kohteet ovat merkittäviä erityisesti lajien ja luontotyyppien monimuotoisuuden, uhanalaisuuden ja ainutlaatuisuuden kannalta. Mukana on myös geologisesti monimuotoisia ja luonnontilaisia kohteita.

”Suomen rannikolla on hyvin monenlaisia vedenalaisia luontoarvoja. Merkittävimpien alueiden tunnistaminen on haastavaa. Siksi arvoalueiden kuvaamisessa sovellettiin YK:n biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen ekologisesti tai biologisesti merkittävien merialueiden kuvauksiin liittyvää kriteeristöä”, työtä vetänyt tutkija Juho Lappalainen SYKEstä kertoo.

”Tiedosta on hyötyä esimerkiksi tuulivoimaloita sijoitettaessa, rakennushankkeita luvitettaessa ja suojelualueverkostoa kehitettäessä”, ympäristöministeriön neuvotteleva virkamies Penina Blankett kertoo.

Suomen ekologisesti merkittävien vedenalaisten meriluontoalueiden (EMMA) kuvaukset on tehty yhteistyössä lukuisten meriluonnon asiantuntijoiden kanssa kattaviin aineistoihin ja kirjallisuuteen perustuen. Työhön osallistui viitisenkymmentä asiantuntijaa yli kymmenestä eri organisaatiosta. Tavoitteena oli tuottaa kuvaus tärkeimmistä vedenalaisista luontokohteista merialuesuunnittelun käyttöön.

Aluerajaukset perustuvat pääasiassa Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelmassa (VELMU) kerättyyn tietoon vesikasveista, makrolevistä, selkärangattomista, Itämeren luontotyypeistä sekä kalojen lisääntymisalueista. Aluekuvauksissa kerrotaan myös tärkeiden lintu- ja hyljealueiden ja rannikon maanpäällisten luontotyyppien luontoarvoista, mutta niitä ei ole käytetty alueita rajattaessa.

”EMMA-alueiksi valittiin ainoastaan kohteita, joilta on tällä hetkellä riittävästi kartoituksia. Tulevaisuudessa kartoitustiedon lisääntyessä on siis mahdollista tunnistaa uusia EMMA-alueita”, tutkimuksen laatimiseen osallistunut Lasse Kurvinen Metsähallituksen Luontopalveluista korostaa.

”EMMAt kokoavat hyvin yhteen VELMU-kartoitusten yli vuosikymmenen aikana kerätyn valtavan tietomäärän ja meriluonnon asiantuntijoiden paikallistuntemuksen alueidenkäytön suunnitteluun sopivaan muotoon”, VELMUn koordinaattori, tutkimusprofessori Markku Viitasalo SYKEstä toteaa.

Tiedot EMMA-alueista on koostettu yksinkertaiseksi paikkatietoaineistoksi ja sanallisiksi aluekuvauksiksi.
• Raportti: Suomen ekologisesti merkittävät vedenalaiset meriluontoalueet (EMMA) (HELDA)
• Paikkatietoaineisto saatavilla pyynnöstä osoitteesta syke.velmudata@ymparisto.fi, kunnes aineisto ilmestyy Avoin tieto -palveluun maaliskuun aikana.
• Suomen ekologisesti merkittävät vedenalaiset meriluontoalueet kartalla (jpg)
• Uudenmaan ekologisesti merkittävät vedenalaiset meriluontoalueet kartalla (jpg)

Lisätietoja: GTK

Back To Top