Skip to content

Miksi Suomen kallioperässä voidaan nähdä litosfäärilaattojen rajoilla muodostuneita rakenteita?

Carita Äärelä

1. Litosfäärilaattojen rajat muuttuvat ajanmyötä

Kallioperän muodonmuutosta eli deformaatiota tapahtuu lähinnä litosfäärilaattojen rajoilla. Erityyppisillä laattarajoilla muodostuu erilaisia rakenteita. Koska litosfäärilaatat liikkuvat jatkuvasti, eivät niiden rajat ole aina sijainneet samoissa kohdissa kuin nykyisin. Laattatektoniset prosessit ovat olleet käynnissä aina siitä lähtien, kun maapallon differentoituminen oli edennyt niin pitkälle, että ne ovat olleet mahdollisia (ks. Laattatektoniikka). Suomessa näkyvät kallioperän rakenteet ovat syntyneet siis aiemmissa laattatektonisissa tapahtumissa, jotka eivät enää ole aktiivisia. Fennoskandian kilven kivet ovat siis deformoituneet ja metamorfoituneet useissa menneissä vuorijonon muodostuksissa eli orogenioissa. Tällaisia eri-ikäisiä orogeniavyöhykkeitä on maapallolla useita. Tämän vuoksi mannerlaattojen sisällä havaittavia aiemmissa vuorijonon muodostuksissa syntyneitä rakenteita on mahdollista nähdä myös Suomen kallioperässä.

Mannerlaatat ovat jatkuvassa liikkeessä ja niiden reunojen sijainnit vaihtelevat ajan mittaan. Oheiseen piirrokseen on merkitty Maan nykyiset suuret mannerlaatat sekä niiden rajavyöhykkeet. Nuolet osoittavat mannerlaattojen liikesuuntia. Kuva: Harri Kutvonen/GTK.

2. Miten aikoinaan syvällä maankuoressa syntyneet kivet päätyvät lopulta maan pinnalle?

Monet metamorfiset ja deformoituneet kivet, joita havaitsemme maan pinnalla ovat syntyneet useiden kilometrien syvyydessä. Kivet päätyvät maanpinnalle useiden yhtä aikaa vaikuttavien maapallolla tapahtuvien prosessien seurauksena (ks. Kivien kiertokulku). Kun esimerkiksi mantereet törmäävät, niiden väliin jääneet kivet puristuvat ja kohoavat ylöspäin muodostaen vuoriston. Vuoriston kohotessa niiden alla oleva maankuori lämpenee ja heikkenee. Sen seurauksena vuoristo alkaa romahtaa oman painonsa alla ja yläkuori leviää ja venyy sivusuuntiin. Samalla kuori ohenee pystysuunnassa ja syvemmällä olevat kivet kohoavat lähemmäs maanpintaa. Lopulta eroosioprosessit kuten rapautuminen, maanvyöryt, jokien- ja jäätiköiden virtaukset kuluttavat kallioperää ja paljastavat syvällä maankuoressa syntyneet kivet maanpinnalle.

Lähteet

Kilpeläinen, T. 2009 ja 2010: Rakennegeologian luennot. Turun yliopisto, Maantieteen ja geologian laitos.

Marshak, S. 2005: Earth: portait of a planet. W. W. Norton & Company, Inc. New York ja Lontoo.

Back To Top