Geologialla vaikutusta Machu Picchun sijaintiin
Inkojen rakentamaa Machu Picchua pidetään yhtenä maailman arkkitehtuurisista ihmeistä. Mutta nykyisen Perun syrjäseuduille, vaikeakulkuisille Andeille rakennetun inkakaupungin sijainti on aina ihmetyttänyt tutkijoita. Miksi kaupunki on rakennettu niin hankalaan paikkaan? Nyt yhdeksi syyksi on esitetty alueen kohdalla risteäviä ruhjevyöhykkeitä ja siirroslinjoja.
Tutkijat tarkastelivat Machu Picchun aluetta tarkkojen satelliittikuvien ja kenttähavaintojen perusteella. He havaitsivat, että kaupungin alapuolisessa kallioperässä sijaitsee tiheä risteävien ruhjevyöhykkeiden ja siirrosten verkosto. Andien kohoamiseen liittyvät siirroslinjat ovat koillinen-lounas- ja luode-kaakko -suuntaisia, joiden muodostaman ”X:n” keskipisteessä Machu Picchu sijaitsee. Tutkijat havaitsivat myös, että kaupunginosat, ympäröivät pellot, sekä yksittäiset rakennukset ja portaikot on suunnattu siirroslinjojen mukaisesti.
Inkojen arkkitehtuuri on erityisen kuuluisa ilman laastia yhteen sovitetuista kivistä. Kivet on muotoiltu niin taidokkaasti, että niistä tehdyn muurin rakoihin ei mahdu edes luottokortti. Tutkijat arvelevat inkojen suosineen siirroslinjojen risteyskohtaa, koska kivissä luontaisesti esiintyvät heikkoudet helpottivat kivien työstämistä huomattavasti.
Kivien muotoiluun liittyvien seikkojen lisäksi alueella esiintyvä ruhjevyöhykkeiden verkosto tarjosi muitakin etuja. Ruhjevyöhyke oli kuivempina kausina hyvä veden lähde, sillä se ohjasi sade- ja sulamisvesiä alueelle. Toisaalta kallion ruhjevyöhykkeet ja siirroslinjat auttoivat vesienhallinnassa myös usein esiintyvien rankkasateiden aikana, jolloin liiat pintavedet saatiin ohjattua tehokkaasti pois. Luonnostaan esiintyviin kallion murtumiin oli helpompi louhia ojia.
