Le­vän­luh­dan ko­rut liit­tä­vät Suo­men eu­roop­pa­lai­seen vaih­dan­ta­ver­kos­toon

Helsingin yliopiston tiedote

Tuoreen tutkimuksen mukaan Levänluhdan vesikalmistosta löytyneiden vainajien korujen materiaali on peräisin Etelä-Euroopasta, toisin kuin tutkijat ovat aikaisemmin olettaneet.

Levänluhdan rautakautinen vesikalmisto on yksi Suomen kuuluisimmista arkeologisista kohteista. Levänluhdassa sijainneeseen lampeen haudattiin rautakaudella lähes sata vainajaa, joista suurin osa oli naisia tai lapsia. Osalla haudatuista oli mukanaan kupariseoksesta, pronssista tai messingistä valmistettuja ranne- ja kaulakoruja.

Ko­ru­jen tyy­li ko­ti­maas­ta mut­ta ma­te­ri­aa­li muu­al­ta

– Näiden korujen metallien alkuperäalueita selvitettiin esineiden geokemiallisen koostumuksen ja lyijyisotooppisuhteiden perusteella. Vainajien korut ovat tyylillisesti tyypillisiä Suomen rautakauden aikaisia korutyyppejä eli korut on todennäköisesti valettu kotimaisissa korupajoissa. Korujen valmistuksessa käytettyjen metallien alkuperä sen sijaan tuskin on kotoperäinen, sillä kotimaisia kuparimalmeja ei tunnettu rautakaudella, kertoo tutkijatohtori Elisabeth Holmqvist-Sipilä.

Tähän asti arkeologit ovat olettaneet, että rautakaudella käytetty kupari olisi peräisin lähinnä Etelä-Skandinavian kuparimalmeista. Tämä tulkinta on kuitenkin viime aikoina muuttunut kyseenalaiseksi, sillä myös Ruotsista löytyneiden arkeologisten metallilöytöjen kuparin on todettu olevan ulkomaista tuontia.

Helsingin yliopiston arkeologien ja Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) tutkijoiden yhteistyönä toteutetussa tutkimuksessa selvitettiin Levänluhdan pronssi- ja messinkikorujen alkuperää vertaamalla esineiden geokemiallista koostumusta ja lyijyisotooppisuhteita Suomesta, Ruotsista ja muualta Euroopasta tunnettuihin kuparimalmeihin. Tutkimus on julkaistu Journal of Archaeological Science: Reports -lehdessä.

Ku­pa­rin jäl­jet joh­ta­vat Ete­lä-Eu­roop­paan

– Tulokset osoittavat, että esineissä käytetty kupari ei ole peräisin Suomesta tai lähialueilta, vaan se on kulkeutunut Suomeen pitkiä vaihdantaverkostoja pitkin todennäköisesti Etelä-Euroopasta, toteaa Elisabeth Holmqvist-Sipilä.

Esineiden lyijyisotooppisuhteiden perusteella niissä käytetty kupari on peräisin Kreikan ja Bulgarian alueen kuparimalmeista. Nämä alueet tuottivat pronssi- ja rautakauden aikana paljon kuparia, joka levisi erilaisina esineinä ympäri Eurooppaa lahjoina, sotasaaliina ja kauppatavarana. Metalleja myös uusiokäytettiin sulattamalla vanhoja esineitä raaka-aineiksi uusiin valoksiin, ja on mahdollista, että Levänluhdan alueella kierrätettiin jo pronssikaudella Suomeen saapuneita metalleja.

Tämän Emil Aaltosen säätiön rahoittaman hankkeen tulokset osoittavat, että mannereurooppalaisen kuparivaihdantaverkoston tuotteita saapui myös Itämeren yli Suomeen, ja näin Suomen alue voidaan liittää Euroopasta tunnettuun laajaan kuparikaupan ilmiöön. Tulokset havainnollistavat myös muinaisten metallilöytöjen ajallista ja teknologista monikerroksisuutta: raaka-aineet kulkeutuivat tänne lukuisien käsiparien kautta, todennäköisesti pitkän ajan kuluessa ja hyvinkin pitkiä matkoja. Kotimaisissa käsityöpajoissa näistä kansainvälisistä metalleista valmistettiin kotimaan rautakauden muodin mukaisia korutyylejä, jotka saattoivat ilmentää kantajansa paikallisidentiteettiä ja asuinaluetta.

Lisätietoja: Helsingin yliopisto