Merenkurkku

Anu Hakala

Uniikit muodot

Merenkurkun saaristossa yhtyvät poikkeuksellisella tavalla nopea mannerjäätikön aiheuttama isostaattinen maannousu ja monimuotoinen viimeisen mannerjäätikön noin 10 000 vuotta sitten kerrostamien maaperämuodostumien mosaiikki. Merenkurkun saaristo on Ruotsin Höga Kustenin (Korkea Rannikko) maailmanperintökohteen laajennus. Yhdessä ne muodostavat kokonaisuuden, josta on tullut avainalue tutkittaessa maankuoren palautumista mannerjäätikön sulamisen jälkeen.

Valttina maankohoamisen nopeus

Merenkurkun saaristo ja Ruotsin Höga Kusten ovat keskeisimpiä alueita maailmassa, jossa mannerjäätikön aiheuttama isostaattinen maankohoaminen havaitaan.

Saariston maankohoaminen on yksi nopeimpia maailmassa, noin 8 millimetriä vuodessa. Ruotsin Höga Kustenissa maannousun kokonaismäärä on suurempi kuin missään muualla, 294 metriä. Näillä ominaisuuksillaan alueet täydentävät toisiaan erinomaisesti.

Mannerjää, joka on muovannut maamme maiseman, oli nykyisen Pohjanlahden alueella enimmillään kolme kilometriä paksu. Jää painoi maankuorta alaspäin noin 800–1 000 metriä. Kun jää alkoi ilmaston lämmettyä sulaa, alkoi myös maankuori palautua kohti alkuperäistä tasoaan. On arvioitu, että maankohoaminen jatkuu vielä noin 100–125 metriä.

Maankohoaminen johtaa noin 2 000 vuoden päästä maayhteyteen Ruotsin kanssa Merenkurkun yli. Perämerestä tulee Peräjärvi, joka laskee nykyiseen Pohjanlahteen.

Moreenimuodostumat luonnehtivat maisemaa

Erilaiset moreenimuodostumat luonnehtivat maailmanperintökohteen pinnanmuotoja ja maaperää. Moreeni on jääkauden jäätikön kuljettamaa ja kasaamaa lajittumatonta maa-ainesta. Alueella ovat tavallisia myös laajat kivikot ja lohkarekentät.

Moreenimuodostumista De Geer -moreenivallien esiintyminen tekee Merenkurkun saaristosta ainutlaatuisen. Harjanteet ovat muutama sata metriä, joskus jopa kilometrin pitkiä ja noin 5 metriä korkeita. Niiden pituussuunta on jäätikön reunan suunnassa. Moreenivallit muodostavat laajoja kenttiä, jotka ilmakuvilta näyttävät ikään kuin pyykkilaudoilta.

Alueelle ovat tyypillisiä myös De Geer moreeneja kookkaammat jäätikön liikkeeseen nähden poikittaiset moreeniselänteet ns. Rogen -moreenit, jotka sijaitsevat myös jäätikön liikkeeseen nähden poikittain. Selänteet ovat syntyneet liikkuvan mannerjäätikön alla. Nämä polveilevat selänteet ovat 10-15 metriä korkeita, 50–200 metriä leveitä ja jopa noin kilometrin pituisia. Joskus ne näyttävät muodostuvan toisiinsa kiinni nojaavista kummuista. Usein niiden läheisyydessä esiintyykin erillisiä kumpumoreeneja.

Drumliinit ovat pisaran muotoisia, pitkänomaisia moreeniselänteitä, jotka sijaitsevat jään liikesuunnan mukaisesti. Alueen yksittäiset drumliinit ovat tavallisesti noin 5–10 metriä korkeita, enimmillään muutama sata metriä leveitä sekä joskus jopa noin kilometrin pituisia. Drumliinit esiintyvät alueella usein pienissä ryhmissä.

Vanha kallioperä

Merenkurkun kallioperä on hyvin vanhaa peruskallioaluetta. Se muodostui proteotsoonisen kauden aikana noin 2 000–1 300 miljoonaa vuotta sitten. Sen jälkeen kallioperä kului ja peittyi uudelleen sedimenteillä, jotka puolestaan taas vuosimiljoonien aikana kuluivat ja huuhtoutuivat pois. Näitä nuoria sedimenttikiviä tavataan vielä Selkämeren ja Perämeren alueilta.