Mitä geologia on?

Anu Hakala

Onko geologin mieli maassa? Tavallaan, lähes kaikki maan pinnan alla on lähellä myös geologiasta joko ammattinsa tai harrastuksen puolesta kiinnostuneita.

Geologia on enemmän

Geologia tuo varmasti useimmille mieleen malminetsinnän ja kaivostoiminnan, mutta se on vain pieni osa totuutta. Se mikä ympäröivässä maailmassamme ei kuulu kasvi- tai eläinkuntaan on geologiaa, josta biosfääri (elonkehä) on riippuvainen.

Maaperä on kaiken kasvillisuuden alusta ja sen kunnosta riippuu myös ihmisen ravinnon saanti. Maaperän paria ylintä vaaksanmittaa voidaankin pitää maailman tärkeimpänä mineraalien luonnonvarana. Tuo kerros pitää yllä kaikkea elämää maapallolla. Sen kautta välittyvät maan ravinteet ja tärkeät mineraalit kasvikunnalle, jonka varassa taas osa eläinkuntaa, oma lajimme mukaan lukien, pysyttelee hengissä. Jatkuva nopea väestönkasvu ja viljelykäytöstä eri syistä poistuva maa-ala muodostavat haasteen, jonka ratkaisemiseksi tarvitaan niin kemistien, biologien kuin geologienkin osaamista.

Puhdas vesi on meille suomalaisille itsestään selvä hyödyke, sillä maassamme sataa enemmän kuin vettä haihtuu. Kuivuus on meillä tilapäistä, mutta suuressa osassa maapalloa näin ei ole. Jopa Yhdysvalloissa pohjavesivarastot ehtyvät monin paikoin, puhumattakaan Lähi-Idästä, Afrikasta tai Kaakkois-Aasiasta. 40 % maailman viljasta tuotetaan keinokastelulla, joka perustuu valtaosin ammoin sitten kosteamman ilmaston aikana kertyneisiin pohjavesivarastoihin. Pohjavettä on vielä piilossa kuivienkin alueiden maankamarassa ja vesivarantojen etsintää voi verrata malminetsintään. Veden esiintymistä säätelevät geologiset tekijät ja geologinen osaaminen on avaintekijä myös vesivarantojen etsinnässä.

Yhteiskuntamme rakennus- ja raaka-aineet malmeista hiekkaan, soraan ja turpeeseen, unohtamatta öljyä, maakaasua ja kivihiiltä, kuuluvat geologisen tutkimuksen kohteisiin ja ilman geologista osaamista eläisimme vielä kivikautta. Suomalainen tarvitsee elämänsä aikana keskimäärin yli 10 000 kiloa rautaa rakennuksissa, kulkuvälineissä, kojeissa ja laitteissa, astioissa ja monissa muissa käyttökohteissa, noin 1 500 kiloa alumiinia lentokoneissa, listoissa, tölkeissä ja muissa keveissä tuotteissa. Näiden lisäksi tarvitsemme vajaat 600 kiloa kuparia sähkömoottoreissa, generaattoreissa, autoissa, putkissa ja sähköjohtimissa. Samoin yhteensä kuutisensataa kiloa sinkkiä ja lyijyä monenmoisissa pinnoitteissa, metalliseoksissa, väriaineissa jne. Jos mukaan otetaan kaikki maankamarasta saatava mineraalinen hyötyaines, rakennuskivet, hiekka, sora, savi, kiviaines ja lannoitteet, vuotuinen kulutus asukasta kohti päätyy noin viiteentoista tuhanteen kiloon.

Geologisia raaka-aineita hyödyntäviä tavaroita ja tuotteita löytyy arkiympäristöstämme loputtomasti. Metallit ja kiviraaka-aineet sekä myös muovin moni liittää luonnostaan geologiaan, mutta valikoima ei lopu siihen: keraamiikka (aamukahvimuki), kosmetiikka (hammastahna, puuteri, naamiot), lasi (ikkunalasi, lasiesineet), hienopaperi (esim. aikakausilehtien pinnoitteet)… Lista tuotteista, jotka eivät sisällä geologisia raaka-aineita lienee lyhyempi.

Geologista tietämystä tarvitaan myös, kun halutaan tietää erilaisten yhteiskunnan toimintojen sijoittamisesta suunnitellulle alueelle. Maa-alueisiin kohdistuu käyttötarpeita ja voidaan esimerkiksi joutua ratkaisemaan, pidetäänkö joku harjun osa pohjavesialueena vai kuljetetaanko maa-aines tien pohjaksi tai betonin raaka-aineeksi. Geologinen tietämys tarjoaa pohjan kaavoituspäätösten teolle. Geologi tutkii myös maankamaran rakennettavuutta, kestääkö alusta painumatta talon tai tien, tai voiko kallioon rakentaa turvallisesti varaston, väestösuojan tai urheiluhallin.

Katso myös: Geologia tieteenä